Ensimmäiset agilitykisat onnellisesti takana!! Kiden kohdalla kisat olivat siis ihan ekat ja itsellänikin on pitkä tauko kisaradoilta. Piti oikein tarkistaa asia ja edellisen kerran olen kisannut kolmisen vuotta sitten Nitan kanssa. Kisapäivä aloitettiin mittauksella ja maksiksi Kide nyt virallistettiin. Olin tuon tiennyt etukäteen, mutta silti vielä pienesti toivoin jos se olisi ihan pikkasen kutistunut... :)
Ensimmäisellä radalla jännitin aivan järkyttävän paljon, mikä näkyikin selvästi Kiden vauhdissa. Onnistuin ohjaamaan yhden kiellon verran, joten tuloksena 5 vp ja 3. sija. Keppikulma oli tosi hankala ja kepeille syötössä tulikin paljon virheitä. Kide osasi kepit kuitenkin hienosti hakea, josta olen tosi tyytyväinen! Viime viikolla huomasin, että Kide on vähän liiankin itsenäinen keppien suorittaja. Minun pitää pysyä vähintään parin metrin päässä kepeistä, jotta Kiden keskittyminen keppeihin säilyy. Meinaa vaan olla vaikea pysyä poissa varmistelemasta varsinkin kisatilanteessa...
Toisella radalla onnistuin heti alussa hukkaamaan koiran, mutta onneksi Kide osasi suht itsenäisesti ja vähän tuurillakin suunnistaa oikeaan päähän putkea! :) Kepeillä ilmeisesti tunaroin jotain, kun Kide tuli toiseksi viimeisestä välistä ulos. En ole Kidelle opettanut keppien korjausta keskeltä, enkä viitsinyt keppejä aloittaa alusta niin jatkettiin matkaa huonolla korjausyrityksellä ja hylkyhän siitä tuli. Loppu rata meni superhienosti, kun ohjaajankaan ei tarvinut enää jännittää! Yhtään ainutta kontaktivirhettä ei tullut koko päivänä, mihin olen oikein tyytyväinen. Jotain on siis ainakin mennyt perille! :)
Viimeinen rata oli meiltä päivän paras, mutta onnistuin neljänneksi viimeisellä hypyllä ohjaamaan Kiden hypyn ohi! Tuo oli tosiaan niin selkeä ohjausvirhe, ettei sitä voi millään laittaa koiran syyksi. Olin kuitenkin hirmuisen iloinen radan jälkeen. Ensimmäiset kisat pikkukoiran kanssa ja se jaksoi kaikki kolme starttia hienosti! Kyllä siitä vielä hyvä tulee!! Tuomarikin tuli kisan jälkeen kysymään, että tiesinhän että minulla on ihan helmi koira käsissäni! :) Tuomarin mukaan Kidestä näkee, kuinka se haluaa tehdä mahdollisimman hyvin ja se seuraa ohjaustani tosi tarkasti. Nuo sanat vielä vähintäänkin tuplasivat hyvänolon tunteeni ja meinasin kyllä ihan liikuttua näteistä sanoista... :)

Kidellä on vauhdikas viikko takana. Olin talvilomalla, joten aikaa lenkkeilyyn ja muuhun touhuiluun oli huomattavasti normaalia enemmän. Kide on päässyt useana päivänä juoksemaan metsässä koirakavereiden kanssa ja lisäksi olemme käyneet muutaman juoksulenkin teitä pitkin. Minulla on käytössä juoksuvyö ja valjaat Kidelle, mikä kyllä helpottaa juoksulenkkejä. Olen alusta asti yrittänyt opettaa Kideä vetämään, mutta tuo vetämisentaito ei taida mennä koskaan perille. Heti kun hihna kiristyy, niin Kide hidastaa vauhtia vaikka kuinka yrittäisin sitä tsempata. Kidehän on kyllä unelma hihnalenkkeilijä normaalisti, koska se ei kisko eikä se ikinä ole rähjännyt vastaantuleville koirille. Eli ehkä en jaksa edes harmistua tuosta, ettei se anna mitään vetoapua juostessa...