Vihdoin ja viimein Kide päätti aloittaa ensimmäisen juoksunsa! Ikäähän neidillä on jo kohta 14 kuukautta. Nyt on sitten riistatreenit jäissä ainakin juoksun ajan. Kide ei ole mikään huippuvarma riistan käsittelijä muutenkaan, joten en viitsi riskeerata mitään kesken pahimpien hormoniheittelyjen. Pari viikkoa sitten sulatin variksen ja teimme silloin ihan perustreeniä riistalla, eli nostamista ja kantamista. Damien kanssa olemme treenailleet ahkerammin esim. ruutua ja linjoja. Kidellä on alkanut taas esiintymään kunniakierroksia ensimmäisillä noudoilla, varsinkin jos aloitamme linjoilla. Ruudussa välillä meinaa vaihtaa damia, mutta muuten työskentelee kivasti. Treenimääräämme nähden olen kuitenkin tosi tyytyväinen pikkukoiraani!

Kiden luonnetta en voi edelleenkään muuta kuin ylistää! Luonnetta sillä riittää, mutta silti se on tosi nöyrä. Ainakaan vielä ei ole esiintynyt minkäänlaista rajojen kokeilua ja mietinkin voiko se olla näin helppo tapaus! Pari iltaa sitten sain taas todeta, etteivät Kiden hermot ihan helpolla petä... Uhmaikäinen 2-vuotias ihmislapsemme päätti iltavillin aikana mennä kiskomaan sängyn alla nukkuvaa Kideä hännästä! Silja kiskoi ihan tosissaan ennenkuin ehdin puuttua tilanteeseen. Itselläni meinasi hermot pettää ja tuli varmaan joku ruma sanakin, mutta Kide vain tyytyväisenä jatkoi uniansa. Muutenkin tuo uhmaikäinen välillä koettelee Kiden kärsivällisyyttä tosissaan. Kide ottaa ihan rauhallisesti kaiken ja on aina valmis leikkimään tytön kanssa. Eli tällaiseen lapsiperheeseen aivan loistava koira! Minkäänlaista mörköilyä ei ainakaan vielä ole tullut esille, ehkä Kide on pienestä pitäen tottunut kaikkeen mahdolliseen joten ihan pienet jutut ei sitä hetkauta. :) Nyt vain odotellaan juoksujen loppumista, että päästään taas kunnolla treenailemaan ja lenkkeilemään kavereiden kanssa.