Kidellä alkoi juoksut reilu viikko sitten. Juoksuväliksi tuli aikalailla yhdeksän kuukautta, joka on mielestäni ihan sopiva väli. Mutta, mutta... Harkitsen kyllä ihan vakavasti, että leikkauttaisin Kiden tämän juoksun jälkeen. Ensimmäisen juoksun jälkeen ei tullut valeraskautta, mutta Kide on niin onneton juoksun aikaan. Eihän nuo juoksut kestä kuin muutaman viikon, mutta nyt jo ahdistaa toisen puolesta. Kide lähinnä asuu sängyn alla, eikä ole lainkaan oma itsensä. Normaalisti se on ovella vastassa, kun tulemme kotiin mutta nyt se ei tule edes katsomaan. Se pitää melkein väkisin hakea sängyn alta ulos käymään. Lenkillä käyttäytyminen on melko normaalia ja eilinen iltalenkkikin meni ilman mitään kummallisuuksia, vaikka ympärillä paukkuivatkin raketit. Eli voi olla, ettei meidän neiti enää tämän jälkeen joudu kärsimään juoksuista! 

Juoksujen vuoksi meillä on menossa treenitauko, mikä on varmasti hyväksi koiralle. Hallin avain on kuitenkin lunastettu, joten juoksun jälkeen alamme ihan tosissaan treenaamaan keppejä kuntoon. Ajattelin, että käymme kerran viikossa ohjatuissa treeneissä kuten tähänkin asti ja lisäksi käymme pari kertaa viikossa tekemässä pientä keppitreeniä + kontakteja. Tarkoituksena olisi syksyn aikana saada loputkin verkot pois kepeistä. Ohjatut tokotreenit aloitamme varmaan taas syksyllä, kun isännän harrastukset eivät enää haittaa meidän harrastuksia! :) Tämä on varmaan muidenkin pienten lasten vanhempien ongelma. No aikansa kutakin! Aikomuksena on ollut viedä Kide johonkin näytille tänä vuonaa, mutta taitaa tuo siirtyä ensi vuoteen. Turhaan maksan kalliita näyttelymaksuja, kun tuomari varmaan nauraisi tuon karvattoman rimpulan ulos kehästä... :)