Aloitetaan huonoilla uutisilla, niin voidaan sitten lopettaa hyviin uutisiin! :) Olimme eilen mökillä ja Kide oli taas vauhdissa uiden lasten kanssa ja hakien lasten sille heittämiä omenoita vedestä. Se aina juoksi täysillä laiturin päähän ja loiskautti siitä komean hypyn veteen. Kerran juostessaan laiturille, se ei katsonut ollenkaan eteenpäin vaan juoksi täysillä rannalla ollutta kajakkia päin oikea kylki edellä. Törmäyksen jälkeen se lähti pakittamaan ja kaatui kyljelleen maahan. Säikähdin kovasti ja menin heti tutkimaan, mitä sille oli sattunut. Kide ei kuitenkaan aristanut mitään paikkaa ja lähti pian liikkeelle normaaliin tapaan. Nyt olen paniikissa seurannut, että liikkuuko se normaalisti. Välillä kuvittelen sen linkkaavan juuri tuota oikeaa puolta, mutta uudelleen katsoessa en enää ontumista näe. Toivotaan, ettei törmäyksestä tullut mitään pysyviä vaurioita.

Toinen huono uutinen liittyy riistaan. Kidehän pentuna kantoi varista tosi nätisti ja varmasti, enkä sille pitkään aikaan näyttänytkään sitten riistaa. Alkukesästä, kun olisin halunnut riistaharjoitukset aloittaa, en saanut variksia mistään. Nyt kun vihdoin ja viimein sain muutaman vaakun, niin päätin heti sulattaa yhden ja katsoa miten Kide sen kanssa toimii. Ja sehän ei sitten toiminut millään lailla! Kide oli selkeästi kiinnostunut variksesta, mutta ei suostunut kantamaan sitä. Heiluttelin ja heittelin lintua, mutta se kuumensi Kideä liikaa. Pitää varmaan näyttää sille riistaa nyt säännöllisesti viikoittain jos se taas siihen tottuisi. Harmittaa tosi paljon, kun pentuna Kide tosiaan kantoi varista hyvin.

Jotain hyvääkin on kuitenkin tapahtunut. Kide toimii damien kanssa jo ihan kivasti. Kävin eilen mökillä tekemässä sille viiden damin ruudun metsään ja Kide selvitti sen hyvin. Tällä kertaa ei ollut minkäänlaisia kunniakierroksia, vaan Kide palautti kaikki damit nätisti suoraan käteen. Tykkään kovasti Kiden tyylistä työskennellä, sillä on vauhtia, mutta kuitenkin se malttaa käyttää nenäänsä. Damit löytyvät tällä tyylillä nopeasti ja suht helpon näköisesti. Jotenkin tuo Kiden työskentely edelleen näyttää hassulta, kun totuin Nitan kanssa vähän erilaiseen tyyliin... Nita rakasti dameja yli kaiken (jos ei lasketa agilitya mukaan) ja meno olikin sen mukaista. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, ettei Kide kuumene samalla tavalla, vaan työskentelee täysin hiljaa.

Onneksi olen jo oppinut, ettei koiran kanssa mikään ole itsestäänselvää. Välillä mennään ylämäkeen ja välillä taas alamäkeen. Eiköhän tuosta tirriäisestä kuitenkin hyvä koira tule jos vaan paikat pysyy kunnossa!