Ensimmäiset agilitykisat onnellisesti takana!! Kiden kohdalla kisat olivat siis ihan ekat ja itsellänikin on pitkä tauko kisaradoilta. Piti oikein tarkistaa asia ja edellisen kerran olen kisannut kolmisen vuotta sitten Nitan kanssa. Kisapäivä aloitettiin mittauksella ja maksiksi Kide nyt virallistettiin. Olin tuon tiennyt etukäteen, mutta silti vielä pienesti toivoin jos se olisi ihan pikkasen kutistunut... :)
Ensimmäisellä radalla jännitin aivan järkyttävän paljon, mikä näkyikin selvästi Kiden vauhdissa. Onnistuin ohjaamaan yhden kiellon verran, joten tuloksena 5 vp ja 3. sija. Keppikulma oli tosi hankala ja kepeille syötössä tulikin paljon virheitä. Kide osasi kepit kuitenkin hienosti hakea, josta olen tosi tyytyväinen! Viime viikolla huomasin, että Kide on vähän liiankin itsenäinen keppien suorittaja. Minun pitää pysyä vähintään parin metrin päässä kepeistä, jotta Kiden keskittyminen keppeihin säilyy. Meinaa vaan olla vaikea pysyä poissa varmistelemasta varsinkin kisatilanteessa...
Toisella radalla onnistuin heti alussa hukkaamaan koiran, mutta onneksi Kide osasi suht itsenäisesti ja vähän tuurillakin suunnistaa oikeaan päähän putkea! :) Kepeillä ilmeisesti tunaroin jotain, kun Kide tuli toiseksi viimeisestä välistä ulos. En ole Kidelle opettanut keppien korjausta keskeltä, enkä viitsinyt keppejä aloittaa alusta niin jatkettiin matkaa huonolla korjausyrityksellä ja hylkyhän siitä tuli. Loppu rata meni superhienosti, kun ohjaajankaan ei tarvinut enää jännittää! Yhtään ainutta kontaktivirhettä ei tullut koko päivänä, mihin olen oikein tyytyväinen. Jotain on siis ainakin mennyt perille! :)
Viimeinen rata oli meiltä päivän paras, mutta onnistuin neljänneksi viimeisellä hypyllä ohjaamaan Kiden hypyn ohi! Tuo oli tosiaan niin selkeä ohjausvirhe, ettei sitä voi millään laittaa koiran syyksi. Olin kuitenkin hirmuisen iloinen radan jälkeen. Ensimmäiset kisat pikkukoiran kanssa ja se jaksoi kaikki kolme starttia hienosti! Kyllä siitä vielä hyvä tulee!! Tuomarikin tuli kisan jälkeen kysymään, että tiesinhän että minulla on ihan helmi koira käsissäni! :) Tuomarin mukaan Kidestä näkee, kuinka se haluaa tehdä mahdollisimman hyvin ja se seuraa ohjaustani tosi tarkasti. Nuo sanat vielä vähintäänkin tuplasivat hyvänolon tunteeni ja meinasin kyllä ihan liikuttua näteistä sanoista... :)

Kidellä on vauhdikas viikko takana. Olin talvilomalla, joten aikaa lenkkeilyyn ja muuhun touhuiluun oli huomattavasti normaalia enemmän. Kide on päässyt useana päivänä juoksemaan metsässä koirakavereiden kanssa ja lisäksi olemme käyneet muutaman juoksulenkin teitä pitkin. Minulla on käytössä juoksuvyö ja valjaat Kidelle, mikä kyllä helpottaa juoksulenkkejä. Olen alusta asti yrittänyt opettaa Kideä vetämään, mutta tuo vetämisentaito ei taida mennä koskaan perille. Heti kun hihna kiristyy, niin Kide hidastaa vauhtia vaikka kuinka yrittäisin sitä tsempata. Kidehän on kyllä unelma hihnalenkkeilijä normaalisti, koska se ei kisko eikä se ikinä ole rähjännyt vastaantuleville koirille. Eli ehkä en jaksa edes harmistua tuosta, ettei se anna mitään vetoapua juostessa...

Hups, onpas taas kulunut aikaa viime päivityksestä! Oikeastaan mitään erikoista ei kyllä ole tapahtunut viime aikoina.
Kiden silmät peilattiin terveiksi viime kuussa. Jotenkin en osannut edes ajatella, että niistä jotain vikaa voisi löytyä mutta tokihan se on kiva kuulla että ne ihan oikeasti ovat priimakunnossa! :) Kide sai eläinlääkäriltä kehuja avoimuudestaan ja sama eläinlääkäri on myös koirahallilla ihmetellyt, kun Kide on niin avoin tolleriksi. Kidehän ei ryntäile muiden koirien tai ihmisten luo, mutta mikäli saa luvan niin menee kyllä innokkaasti katsomaan.

Pari viikkoa sitten osallistuimme Anders Stensin agilitykurssille. Stens oli laittamassa Kideä mediksi, jolloin totesin sen olevan kyllä maksikokoinen. Minua ei tällä kertaa uskottu ja Stens määräsi Kiden hyppäämään rimat medikorkeuksilla. Kide oli aika super toisin kuin ohjaaja... Miten sitä voikin muutaman vuoden aikana unohtaa kaikki ohjauskuviot?!! Päästiin kuitenkin rata lopulta läpi, mutta tosi paljon harjoiteltavaa ohjauksessa kyllä on. Tajusin nyt vasta, että kun Nita oli sellainen kädessä kiinni oleva, niin olen tietoisesti opettanut Kideä irtoamaan esteille kaukaakin. Ja sehän tyttö irtoaa... Nyt sitten opetellaan sitä lähelle ottoa. Mutta pääasia oli, että Kide kyllä menee sinne minne minä ohjaan, suorittaa kontaktit hyvin ja osaa kepit itsenäisesti!! Omissa treeneissä vetäjä totesikin, että Kide tarvitsee jo vaikeampia harjoitteita joten keväällä varmaan on ryhmän vaihto edessä.

Viime viikonloppuna kävimme agilityn möllikisoissa. Tarkoituksena oli mennä sekä kisaavien että mölliradalla, mutta omien aikataulusekoilujen vuoksi emme sitten kisaavien radalle ehtineet. Radan ulkopuolella Kide otti rennosti ja moni ihmettelikin, miten se on niin rauhallinen tolleriksi! Välilä mietityttää, onko Sari myynytkin mulle jonkin ihan muun rotuisen yksilön, kun ei tuo tirriäinen vissiin ihan vastaa rotumääritelmää :) No radalla kaikki rauhallisuus katosi ja tirriäinen suoritti puhtaan radan -24,85! Tuolla tuloksella irtosi voitto ja meidän palkintoketju jatkuu! Huomasin näet kisan jälkeen, että Kide on tähän mennessä sijoittunut jokaisessa kokeessa/kilpailussa mihin ollaan osallistuttu. No niitä kisoja ei vielä montaa ole takana ja vielä tämän kuun aikana tuo "kierre" tulee katkeamaan... Siitä lisää seuraavassa päivityksessä! :)

Tämän kerran plääh-juttu onkin sitten Kiden tassu. Sunnuntaina kävimme lenkillä merenjäällä, jonka jälkeen huomasin Kiden aristavan oikeaa takajalkaa. Lähempi tutkiminen osoitti, että tassussa oli viiltohaava. Onneksi haava ei ole ihan anturan pohjassa, joten se ei osu tasaisella maalla kävellessä maahan. Hallille emme nyt kuitenkaan pääse treenaamaan, koska hallinpohjan suola varmasti ärsyttäisi haavaa. Nyt vaan pidetään peukut pystyssä, että haava paranisi nopsasti ja meidän suunnitelmat toteutuisivat! :)

Kävimme Kannuksessa tokoilemassa maanantai-illan iloksi :) Koepaikkana toimi Dogness-halli, jossa on kyllä loistavat puitteet tokoiluun! Ei tavinnut palella, vaikka ulkona olikin kova pakkanen. Kide ei ole aiemmin hallilla käynyt ja ilmeisesti tämä vaikuttikin sen käytökseen. Kehässä Kide oli hieman hämillään, eikä mielestäni tehnyt liikkeitä innokkaasti. Kehän ulkopuolella se sitten rentoutui ja otti pienet nokoset :)

Seuraamiset olivat melko väljiä ja ajoittain Kide meinasi jäädä haistelemaan lattiaa! En tiedä mitä tapahtui liikkeestä seisomisessa, mutta kun käännyin, niin Kide käveleskeli lattiaa nuuskutellen... Eli täytyy olla tyytyväinen, että saatiin ykköstulos yhdestä nollasta huolimatta. Kokonaisuudessaan ei kyllä mielestäni ollut ykkösen arvoinen suoritus. Mutta ens kerralla me siiten näytetään mitä me oikeasti osataan! :)

Tottelevaisuuskoe 23.1.2012, Kannus. Tuomarina Veijo Kinnunen

1. Luoksepäästävyys 10

2. Paikkamakuu 10

3. Seuraaminen kytkettynä 9

4. Seuraaminen taluttimetta 8

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

6. Luoksetulo 10

7. Seisominen seraamisen yhteydessä 0

8. Estehyppy 9

9. Kokonaisvaikutus 9,5

Alo1, 167,5 p ja 3. sija

Enpä olisi uskonut, mutta tokoilu on kivaa!! :) Ollaan nyt harjoiteltu aika paljon avoimen liikkeitä ja Kide on ollut tosi motivoitunut. Se tekee innoissaan ja häntä heiluen, eikä motivaatio laske pidemmänkään treenin aikana. Avoimen liikkeistä nouto alkaa ollaa valmis, kaukokäskyt muuten ok mutta suoritusten pitäisi olla nopeampia, luoksetulon pysäytys on edelleen vaiheessa ennakoinnin vuoksi. Alkuvuodesta startataan alokasluokassa jos vaan mahdutaan kokeisiin.

Kväin viime viikolla tekemässä pienen agilitytreenin Kiden kanssa korjatakseni edellisen epäonnistuneen treenin virheet. Aluksi otettiin keppejä viidellä verkolla, joka sujui Kideltä hienosti. Vähensin verkkoja pikkuhiljaa, kunnes lopuksi oli vain viimeinen verkko paikallaan. Jätettiin keppitreeni siihen ja pienen leikkituokion jälkeen siirryttiin toisen murheenkryynin eli keinun pariin. Tällä kertaa keinu sujui paremmin kuin aiemmin, vaikka toki edelleen Kide meni sen hyvin hitaasti ja varovaisesti. Jätettiin keinu muutaman hyvän toiston jälkeen. Lopuksi tehtiin vielä pientä radanpätkää, jossa oli muutama hyppy ja putki. Tehtiin muutama erilainen "pyöritys"rata, joista Kide suoriutui hyvin. Tällaisen onnistuneen treenin jälkeen oli kiva lähteä kotiin! :)

Meillä ei oikeastaan ollut mitään suunnitelmia vuodelle 2011. Alkuvuodesta Kide kuvattiin ja luusto oli terve, joten pystyttiin aloittamaan agility. Kävimme ensin agilityn alkeiskurssin, jonka jälkeen siirryimme omatoimiryhmään kesän ajaksi. Syksyllä aloitimme ohjatussa möllitason ryhmässä, jossa treenaamme tällä hetkellä. Keväällä kävimme jonkin verran perustokossa, mutta kesän ajaksi tokoilu jäi kokonaan tauolle. Syksyllä aloitimme alokasluokan ryhmässä ja parin kuukauden harjoittelun jälkeen starttasimme kokeessa tuloksena Alo 1-tulos.

Tavoitteet vuodelle 2012:

Tokossa alokaluokasta kaksi 1-tulosta ja TK1 koulutustunnus. Loppuvuodesta viimeistään startti avoimessa luokassa.

Agilityssa pienenä toiveena olisi, että Kide olisi kisavalmis ja mahdollisesti päästäisiin aloittamaan kisaura... Mutta voi olla, ettei vielä ensi vuonna kisata vaan treenataan kaikki esteet varmoiksi ennen ensimmäistä starttia.

Nomea tekisi mieli taas päästä treenailemaan, mutta todennäköisesti aika ei riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Jos kesällä kuitenkin tuntuu olevan ylimääräistä aikaa, niin ehkä me ainakin yhteistreeneissä käydään katsomaas olisiko Kidestä vihdoin ja viimein kuoriutunut maltillinen noutaja :)

Jospa me vihdoin ja viimein pääsisimme näyttelyyn ensi vuoden aikana! Kide on jo huomattavasti aikuisemman näköinen, kuin esim. viime kesänä. joten nyt sen jo kehtaisi viedäkin näytille. Jos se vaan vielä sen turkin joskus kasvattaisi...

Vaikka otsikko onkin noin negatiivinen, niin on meillä silti niitä onnistuneitakin treenejä! Tänään vaan sattui tuo täysin fiasko treeni, joten ajatukset on lähinnä siinä... Aamupäivällä nappasin koiran mukaan ja lähdin hallille tekemään pientä treeniä. Ajattelin lähinnä ottaa keppejä ja keinua, jotka meille eniten vaikeuksia tuottavat. Kepit ovat jo olleet aika hyvällä mallilla, enää viimeinen verkko paikallaan. Keinu sen sijaan on edelleen mörkö ja nyt ollaankin harjoiteltu sitä niin, että alastulon puolella on pöytä alla joten keikkaus ei ole niin iso. Hallilla huomasin, että keppien verkot olivat toisessa päässä hallia ja kepit toisessa päässä. Viime aikojen hyvien suoritusten innoittamana ajattelin kokeilla keppejä ilman verkkoja. Eka kerta meni suht hyvin, mutta Kide oikaisi toiseksi viimeisestä keppivälistä. Tästä eteenpäin suoritukset vain huononivat ja huononivat... Lopulta tajusin hakea useamman verkon keppeihin, mutta nyt se olikin jo liian myöhäistä! Kide oli paineistunut hermoilustani, eikä osannut mennä keppejä kunnolla edes viiden verkon avulla! Voi plääh, kun tuo koira on niin ohjaajaherkkä!! Kidehän ei paineistu oikeastaan mistään muusta kuin hermoiluista. No saatiin lopulta keppeihin edes jonkinlainen suoritus ja jätettiin ne odottamaan seuraavaa kertaa. Tässä välissä riehuttiin vähän, jotta Kide unohtaisi äskeisen. Otettiin pientä radanpätkää, joka hallilla oli valmiina. Kaikki meni hyvin, kunnes tuli välistäveto jonka Kide hyppäsi väärään suuntaan. Aloin sitä korjaamaan ja kohta koira ei hypännytkään enää ollenkaan! Yritin ottaa yksittäistä hyppyä ja kolmen hypyn suoraa, mutta Kide päätti mennä jokaisen hypyn alta! Voin kertoa, että tuossa vaiheessa alkoi ihan oikeasti jo olla hermot kireällä ja Kide kyllä huomasi sen vaikka yritinkin olla oikein kannustava... Pallon avulla sain sen sitten muutaman kerran hyppäämään yksittäisen esteen, jonka jälkeen lähdettiin äkkiä pois hallilta ennenkuin olisin saanut lisää tuhoa aikaan. Nyt pitäisi miettiä ensi viikolle jokin oikein kiva ja helppo treeni, jossa Kide saisi taas paljon onnistumisia.

Ohjatuissa harkoissa meillä on sujunut hyvin ja Kide on innokas agilitykoira, joka lukee ohjaajaa tosi hyvin. Virheistä saakin sitten syyttää itseään, oikeilla ohjauskuvioilla koira kyllä menee juuri oikeaan paikkaan. Nyt on pari viikkoa joulutaukoa, mutta pitää tosiaan ainakin kerran käydä itsekseen hallilla parantelemassa Kiden itseluottamusta.

Tokossa ollaan nyt alettu harjoittelemaan pikkuhiljaa avoimen ja voittajaluokan liikkeitä. Luoksetulon pysäytys toimii, kunhan vaan Kide ei ennakoi. Pitää tehdä paljon läpijuoksuja, että päästään hiippailemisesta. Nouto aika hyvällä mallilla, mutta vaatii kyllä vielä töitä. Niin ja kaukokäskyjä ei olla muuten otettu pitkään aikaan, enpäs meinannut edes muistaa koko liikettä! :) Alkovuodesta varmaan kisataan vielä alokasluokassa  ja katsotaan avointa sitten myöhemmin.

Olimme tänään ensimmäistä kertaa tokokokeessa. Viime yö ja tämä aamu meni jännittäessä, olihan tämä elämäni ensimmäinen tokokoe ja ensimmäinen virallinen koe missään lajissa Kiden kanssa. Aamuyön tunteina tuli mietittyä moneen kertaan, että miksi ihmeessä olen mennyt ilmoittautumaan kokeeseen.

Paikanpäällä oli onneksi kohtalotovereita ja sainkin paljon vertaistukea jännitykseen. Heti paikallamakuussa meinasi ohjaajalla tulla itku ja oksennus, kun jännitti niin kovasti! Kide on tosi varma paikkamakuussa, mutta haastetta tuli reippaasti lisää kun viereinen koira nousi ylös ja meni haistelemaan Kideä! Olin jo ihan varma, että kohta Kidekin pomppaa maasta ylös. Tuomari antoi koiran haistella Kideä jonkin aikaa, ennenkuin antoi ohjaajalle käskyn hakea koiransa. Kide onneksi pysyi maassa loppuun saakka, vaikka ohjaaja kävi hakemassa koiransa pois! En tiedä vaikuttiko tuo välikohtaus siihen, että Kide nousi maasta melkein heti kun viereen pääsin, joten paikkamakuusta pisteitä 9. Seuraamiset meni paremmin kuin odotin. Epäilin, että Kide alkaisi jätättää minun hermoiluni vuoksi, mutta sepäs seurasikin tosi reippaasti hyvällä kontaktilla! Molemmista seuraamisista ysit. Meidän varmin liike, luoksetulo, ei tällä kertaa ollutkaan varmin... Kide tekee 99 prosenttisesti kympin luoksetulon, mutta tänään vauhtia olikin liikaa ja Kide törmäsi hiukan minuun sivulle tullessaan. Tästä pisteitä 9. Seisomisessa seuraamisen yhteydessä tuli seuraava yllätys. Kide oli kyllä jäänyt hienosti seisomaan käskystä, mutta juuri ennenkuin liikkeenohjaaja ehti antaa käskyn palata koiran luo, niin Kide olikin käynyt istumaan ja rapsutteli itseään. Todennäköisesti se rauhoitteli itseään minun jännittäessäni tai oli ihmeissään, kun ei saanut lainkaan palkkaa. Eilenhän yhtäkkiä tajusin, etten ole kertaakaan treenannut kaikkia liikkeitä läpi ilman palkkaa... Hyppy oli täydellinen muuten, mutta Kide ehti hyppäämään ennen käskyä! Saatiin siitä kuitenkin 8 pistettä, koska lupa hyppyyn oli jo tullut. Kokonaisvaikutus 10 ja tuomari kehui, kuinka Kidestä näkee että se tykkää tehdä töitä kanssani! :) Tuomarin sanat kyllä lämmittivät mieltä!!

Tottelevaisuuskoe 12.11.2011 Kokkola, tuomarina Allan Aula

1. Luoksepäästävyys 10

2. Paikalla makaaminen 9

3. Seuraaminen kytkettynä 9

4. Seuraaminen taluttimetta 9

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

6. Luoksetulo 9

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 5

8. Estehyppy 8

9. Kokonaisvaikutus 10

ALO1, 172 p, sij. 3/12

Käytiin eilen Kiden kanssa agilityn möllikisoissa. Rata oli oikein kiva ja sopiva meidän tasolle. Sijoituimme toiseksi vitostuloksella. Yhden kiellon nappasimme radalta, tämä virhe meni kyllä täysin ohjaajan piikkiin! Kontaktit Kide otti hyvin ja meno oli sujuvaa, vaikka menimmekin maksikorkeuksilla. Jospa me ensi keväänä oltaisiin jo kisavalmiita... Kide sai radan ulkopuolella kehuja rauhallisuudestaan! No eipä se kyllä turhia hötkyile, mutta silti huvittaa kun meidän ferraria kehutaan rauhalliseksi! :)

Olemme aloittaneet tokoilut alkeisluokan ryhmässä. Ryhmä on tosi iso, joten suurin osa ajasta treenaillaan itsekseen. Omasta mielestäni tokoilu on vähän tylsää ja olen varmaan tartuttanut tämän ajatuksen koiraankin... Onneksi se syttyy patukasta, jolla sitten palkkaankin sen enimmäkseen. Välillä kun viilataan liikkeitä, niin käytän palkkana makupaloja mutta kyllä Kidellä paremmin toimii leikki palkkana.

Kide 2 vuotta

Meidän mussukka täyttää tänään kaksi vuotta! Synttäreitä on juhlittu makkarakakulla ja pitkällä juoksulenkillä. Pitäisi yrittää päivittää tuo Kiden luonnekuvaus lähiaikoina. Ja ihan virallistakin luonnekuvausta harkitsin tälle vuodelle, mutta ei sitten mahduttukaan mukaan. Jospa me ensi vuonna päästäisiin joko luonnetestiin tai MH-luonnekuvaukseen.

Agilitya ollaan treenailtu ihan ahkerasti. Kerran viikossa ohjatuissa harkoissa ja 1-2 kertaa viikossa itsekseen. Itsekseen ollaan treenattu lähinnä keppejä, jotka alkaakin olemaan hyvällä mallilla. Enää kaksi verkkoa jäljellä, joista pitäisi pian päästä eroon. Seuraavaksi pitäisi saada keinu kuntoon ja sitten mulla alkaisikin olla kisavalmiskoira... Olen hypyttänyt Kidellä vain 45 senttisiä hyppyjä, mutta pitäisi varmaan joskus vähän nostaakin rimoja. Jos me nyt ykkösissä ainakin joskus kisattaisiin, siellähän rimat on yleensä vain 55 sentissä. Saa nyt nähdä... Tokoilutkin pitäisi taas aloittaa ihan oikeasti! Ollaan treenailtu itseksemme jonkin verran ja kaikki muu onkin kunnossa paitsi se seuraaminen!! Kide paineistuu ihan selvästi seuraamisessa ja alkaa himmailemaan. Ajoittain seuraaminen on ihan ok, kun saan Kiden kierroksia nostettua lelulla, mutta suurimmaksi osaksi se on ihan ala-arvoista. Pitää varmaan alkaa rakentamaan koko liike alusta.

Joka tapauksessa olen todella onnellinen tuosta mun kaksi vuotiaasta kakarasta! Se on niin murunen ja juuri oikea koira meidän perheeseen. Kiitokset Sarille tuosta mussukasta!! :)

Kidellä alkoi juoksut reilu viikko sitten. Juoksuväliksi tuli aikalailla yhdeksän kuukautta, joka on mielestäni ihan sopiva väli. Mutta, mutta... Harkitsen kyllä ihan vakavasti, että leikkauttaisin Kiden tämän juoksun jälkeen. Ensimmäisen juoksun jälkeen ei tullut valeraskautta, mutta Kide on niin onneton juoksun aikaan. Eihän nuo juoksut kestä kuin muutaman viikon, mutta nyt jo ahdistaa toisen puolesta. Kide lähinnä asuu sängyn alla, eikä ole lainkaan oma itsensä. Normaalisti se on ovella vastassa, kun tulemme kotiin mutta nyt se ei tule edes katsomaan. Se pitää melkein väkisin hakea sängyn alta ulos käymään. Lenkillä käyttäytyminen on melko normaalia ja eilinen iltalenkkikin meni ilman mitään kummallisuuksia, vaikka ympärillä paukkuivatkin raketit. Eli voi olla, ettei meidän neiti enää tämän jälkeen joudu kärsimään juoksuista! 

Juoksujen vuoksi meillä on menossa treenitauko, mikä on varmasti hyväksi koiralle. Hallin avain on kuitenkin lunastettu, joten juoksun jälkeen alamme ihan tosissaan treenaamaan keppejä kuntoon. Ajattelin, että käymme kerran viikossa ohjatuissa treeneissä kuten tähänkin asti ja lisäksi käymme pari kertaa viikossa tekemässä pientä keppitreeniä + kontakteja. Tarkoituksena olisi syksyn aikana saada loputkin verkot pois kepeistä. Ohjatut tokotreenit aloitamme varmaan taas syksyllä, kun isännän harrastukset eivät enää haittaa meidän harrastuksia! :) Tämä on varmaan muidenkin pienten lasten vanhempien ongelma. No aikansa kutakin! Aikomuksena on ollut viedä Kide johonkin näytille tänä vuonaa, mutta taitaa tuo siirtyä ensi vuoteen. Turhaan maksan kalliita näyttelymaksuja, kun tuomari varmaan nauraisi tuon karvattoman rimpulan ulos kehästä... :)

Edellisistä kuulumisista onkin kulunut pitkä aika! Perheemme on kasvanut tässä välissä toukokuussa syntyneellä Noah-pojalla. Kide on ottanut uuden tulokkaan hienosti vastaan. Aluksi se oli ihan onnesta soikeana vauvasta ja häntä heilutti koiraa aina vauvan ollessa lähettyvillä :) Nyt alkuhuuma on haihtunut, eikä vauva enää ole niin kiinnostava, että sitä pitäisi tuijottaa koko ajan sen nukkuessakin...

Agilityssa ja noutajatreeneissä olemme käyneet säännöllisesti. Tokoilut on tauolla isännän päällekkäisien treenien vuoksi, pitäähän sillekin jokin vapaailta suoda! :) Nome sujuu välillä ja välillä se ei sitten suju lainkaan... Kide on nimetty sähikäiseksi, koska se ehtii tehdä kymmenen asiaa ennen kuin ohjaaja ehtii edes reagoida. Eli tälle kesälle ei ole taippareita suunnitteilla!

Agility on ihan selkeästi meidän juttu. Kide tykkää lajista ja on tosi helppo ohjattava. Eilen kuitenkin putosin lopullisesti maanpinnalle, kun treenikaverimme (tuomari) mittasi Kiden ja sai säkäkorkeudeksi 44cm... Eli ihan onneton maxirääpäle! Käytän sen syksyllä virallisessa mittauksessa ja jos se edelleen on maxi, niin taitaa meidän kisaura loppua jo ennen kuin alkaakaan. Kide kyllä hyppää helposti maxihypytkin, mutta en halua turhaan pilata sen terveyttä. Mielestäni jopa 20 cm säkäkorkeutta korkeammat hypyt eivät ole hyväksi koiralle, vaikka Kide onkin tosi kevytrakenteinen. Voisin taas purnata vaikka kuinka pitkästi agilityn säkäluokkien epäreiluudesta, mutta jätetään se nyt väliin. Agilitysta lajina emme varmastikaan luovu, vaan jatkamme kyllä trenaamista medikorkeuksilla. Pitää varmaan alkaa syksyllä taas ahkerammin treenaamaan tokoa jos vaikka siinä sitten päästäisiin joskus kisaamaan...

Kide on nauttinut kesästä uiden sekä koirakavereiden kanssa lenkkeillen. Mökillä Kide ajoittain lähes asui vedessä ja mietinkin jo kauanko se oikein jaksaa uida! :) Ensi viikolla Kide menee vanhemmilleni hoitoon meidän kesälomareissun ajaksi ja tuolloin varmastikin pääsee taas mökille nauttimaan elämästä. Saa nähdä haluaako se sieltä kotiin tullakaan! :)

Kuten jo otsikosta tulee esille, niin ainakin meidän kohdalla tauko toimii! Meillähän oli parin viikon mittainen pakollinen taukon treenailusta ja lenkkeilystä Kiden yskän vuoksi. Viime viikon lopulla aloitettiin lenkkeilyt ja Kiden kunto vaikutti olevan ihan yhtä hyvä kuin ennen sairastamista. Maanantaina oltiin ensin agilitytreeneissä ja perään jäätiin vielä tokoilemaan. Ja ai että kun mun pikkukoira on niin taitava!! Agilityssa otettiin yksittäisinä esteinä A-estettä ja keinua. Keinu vaatii vielä harjoitusta, enkä päästänyt Kideä menemään sitä ilman remmiä. Tehtiin myös lyhyttä rataa, jossa oli hyppyjä ja putki. Kide etenee nopeasti ja tosi kuuliaisesti. Ongelmaksi nousi ihan yllättäen se, että Kide on niin kiinni minussa. Tietoisesti en ole palkannut sitä lainkaan kädestä, mutta silti se ei oikein irtoa esteille. Toivottavasti tuo on vielä alun epävarmuutta, joka paranee harjoituksen myötä. Tokoilut sujuivat myös hyvin. Vaativin harjoitus oli varmaan pitkä paikkamakuu, jossa häiriönä käveli useita koiria ohi ihan vierestä. Kylläpä yksi terrieri yritti muristakin, mutta Kide ei huomioinut sitä lainkaan!

Eilen tulikin sitten todellinen onnistumisen tuntemus noutajatreeneissä. Tehtiin aluksi malttiharjoituksia ja katseltiin kun muut pääsivät noutamaan. Yksi nouto tehtiin kesken ketjuseuraamisen, joka sujui aika kivasti. Pääharjoituksena vietiin kaksi damia eri puolille hallia, jotka lähetin Kiden noutamaan vuorotellen. Ja mun pikkukoira palautti molemmat damit hienosta suoraan käteen ilman mitään kunniakierroksia!! Silä on vissiin nyt loksahatnut jokin palikka päässä ja se ymmärtää mitä niille dameille kuuluu tehdä! Olin oikeasti jo melko epätoivoinen tuon noutamisen suhteen, eikä kukaan muukaan siihen osannut paljon neuvoja antaa. Nyt vaan toivotaan, ettei entiset pelleilyt enää palaa takaisin. Eilisestä innostuneen otin äsken yhden variksen sulamaan tosi pitkästä aikaa. Jätin sen pesuhuoneeseen ja ovi jäi ilmeisesti vähän raolleen, kun Kide äsken ilmestyi viereeni jäinen varis suussa! Isot kehut sai pikkutyttö, mutta varis pääsi kuitenkin rauhassa jatkamaan sulamista :)

Pari viikkoa sitten oltiin tokokurssilla, joka oli hyvinkin antoisa kokemus ainakin ohjaajalle. Tuli muutamia hyviä vinkkejä treenaamiseen ja jotain omia virheitäkin havaitsin... Ensimmäinen ahaa-elämys oli niinkin yksinkertainen asia kuin pakotteen käyttö! Olen jotenkin ajatellut, että tokoilun pitää olla tosi kivaa ettei koira kyllästy, joten olen käyttänyt lähinnä vain positiivista palkkiota. Nyt kokeilin Kiden haahuillessa seuraamisessa pientä nykäisyä hihnalla ja vapaana seuraamisessa sanallista muistutusta ja kylläpä seuraaminen parani kertaheitolla!! Kyllähän olen tiennyt, ettei tuo koira ole mikään herkkis joka paineistuisi pienestä pakotteesta, mutta jotenkin vaan on jäänyt käyttämättä niitä. Omista  virheistä päällimmäisenä jäi mieleen oma tiukkuus koiraa kohtaan. Oli ihan hyvä kuulla täysin ulkopuoliselta tämä asia, meni ainakin perille.. Eli vaadin Kideltä välillä ihan liikaa, eikä Kide "uskalla" uhmailla lainkaan, vaikka tuon ikäisen koiran kuuluisi niin tehdä. Nyt on sitten yritetty löysentää pipoa, saa nähdä mikä riiviö tuosta koirasta vielä kasvaa! :) 

Viimeisimmät agilitytreenit meni enemmän kuin hyvin! Kide on niin nopea oppimaan ja hienosti kuulolla!! Mitään estettä se ei pelkää, enemmänkin ongelmana on  että tajuaako se koko estettä porhaltaessaan vaan innoissaan eteenpäin... Mutta intoa ainakin riittää niin ohjaajalla kuin koirallakin!

Sitten vähän ikävämpiin asioihin. Kide alkoi yskiä viikko sitten. Ensimmäiset yöt olivat kamalia, ei tullut uni kenellekään kun Kide yski aamuyöhön asti. Nyt yskiminen on oikeastaan kokonaan ohi ja pari kertaa ollaan käyty jo lyhyellä lenkilläkin. Jatketaan kuitenkin lepoa ja karanteenia, joten vasta viikon kuluttua aletaan herkitsemaan treenejä ja pidempiä lenkkejä.

Uskaltauduin tänään Kiden kanssa möllitokoon, vaikka vielä viime hetkillä meinasinkin osallistumisen perua. Viikolla yhtäkkiä tajusin, etten ole harjoitellut Kiden kanssa hyppyä oikeastaan yhtään! Muutamana päivänä kokeiltiin sitten kotona oman hyypyviritelmän kanssa ja eihän siitä hommasta tullut yhtään mitään... Kide vain tuijotti minua käskyn kuultuaan ihan niin kuin ei olisi lainkaan tajunnut mitä pitää tehdä, vaikka palkka oli odottamassa namialustalla. Käsiavulla se suostui hyppäämään, joten päätin sitten osallistua kisoihin. Jouduimme odottelemaan hallilla pari tuntia ennen omaa vuoroamme, koska voittaja- ja avo-luokan koirakoita olikin tullut yllättävän paljon paikalle. Kide odotti hiljaa ja rauhallisena, vaikka ympärillä olikin muita koiria. Toki se oli joka kerta yhtä iloinen, kun joku ihminen tuli sitä silittelemään :)

Sitten tuloksiin:

1. Luoksepäästävyys 10

2. Paikalla makaaminen 9,5

3. Seuraaminen kytkettynä 8

4. Seuraaminen taluttimetta 8

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

6. Luoksetulo 10

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 5

8. Estehyppy 5

9. Kokonaisvaikutus 9

yht. 165,5 p ALO1, sij. 2/5!!!

Omat kommentit:

Ei me ihan vielä olla menossa virallisiin kisoihin, vaikka mölleilyt ihan kivasti menikin. Ei tuossa oikeastaan tullut mitään yllätyksiä, eli tiesin kyllä mitä Kide osaa ja mitä ei...

Paikalla makuusta lähti 0,5 pistettä, koska Kide nousi istumaan tosi hitaasti. Viereinen koira lähti liikkeelle kesken paikkamakuun ja yllätyin kyllä kovasti, ettei Kide reagoinut siihen. Seuraamisissa tippui pisteitä jätättämisestä. Pitäisi alkaa palkkaamaan Kideä eteen ja oikealla kädellä, kun se meinaa jäädä vähän liian taakse. Luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno sujuivat hienosti, niissä ei aiemminkaan ole ollut mitään ongelmia. Seisomisessa seuraamisen yhteydessä lähti pisteitä omasta vartaloavusta ja lisäksi Kide vielä hiippaili muutamia askeleita perään. Ei mitään uutta... Estehypyssä annoin vartaloavun, eikä Kide jäänyt esteen taakse seisomaan, vaan käveli puoleen väliin vastaan! Tuota liikkumista se ei ole aiemmin tehnyt, mutta voi olla että namipalkan puuttuminen aiheutti sen.

Kokonaisuutena ole kuitenkin tyytyväinen pikkukoiran tokoiluun! :)

Kiden viralliset terveystulokset tulivat Kennelliitosta reilussa viikossa, nopeaa toimintaa!! Lopullinen tuomio oli B/A, 0/0. Nyt voi siis suht huoletta harrastella, kun tietää koiran olevan kunnossa!

Eilen olimme ensin agilityssa, jonka jälkeen jäimme vielä tokotreeneihin. Agilityssa harjoittelimme hyppyä, putkea, keppejä ja puomia. Tutut hyppy ja putki menivät hyvin. Kide irtoaa niille ihan kivasti ja pystyn sen lähettämään niille, ilman että liikun itse mukana. Puomia Kide meni kuin vanha tekijä ja treenikaverimme kyselikin, onko Kide harjoitellut puomia etukäteen. Eli ei mitään pelkoja ja jäi vielä nätisti alastulokontaktille odottamaan lupaa tulla pois. Kepit ei sitten ollutkaan niin helppo juttu... Teimme keppejä verkkojen avulla ja Kide kyllä pysyi verkkojen sisäpuolella. Vauhti oli tosi hidas, johtuen myös väleihin viljelemistäni makupaloista. No olihan se jo etukäteen tiedossa, että kepit vaativat eniten harjoitusta/toistoja.

Agilitytreenien jälkeen kävimme puolen tunnin jäähdyttelylenkin ja sitten jatkoimmekin treenaamista vaihtaen lajin tokoon. Tokoilut sujuivat muuten hyvin, mutta liikkeestä seisominen meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia ohjaajalle... Kide meinaa hiipiä muutamia askelia vielä käskyn jälkeen ja ajattelin jatkossa kokeilla auttaisiko taakse palkkaaminen tähän. Lopetettiin sitten onnistuneeseen suoritukseen vähän ennen harjoitusten päättymistä, koska alkoi näyttää että Kide ei enää jaksa niin täysillä keskittyä. Illalla meillä olikin tosi väsynyt pikkukoira! 30 minuutin alkulämmittelyt, 60 minuutin agility, 30 minuutin jäähdyttelylenkki ja 45 minuutin tokoilut tekivät tehtävänsä! :)

Tänään sitten mentiin noutajatreeneihin hallille. En ole edes näyttänyt damia pitkään aikaan Kidelle, johtuen edellisen kerran epäonnistumisesta. Edellisellä kerralla, kun dami otettiin esille, niin Kide juoksi noin 10 minuuttia damin kanssa ympäri pihaa... Tuolloin päätin, että Kidestä ei tule noutajaa koska omat hermoni eivät kestä tuollaista pelleilyä. No tänään sitten pyörsin päätökseni ja päädyin treeneihin. Ensimmäinen harjoitus, jossa kouluttaja heitti damin koiran istuessa vapaana vierellä onnistui ihan hyvin. Kide ei meinannutkaan karata hakuun ja palautti melkein suoraan minulle. Sitten harjoiteltiin palautusta ja luovutusta jättäen koira istumaan, dami väliin ja kutsusta luoksetulo. Tämäkin onnistui hyvin ja aloin jo melkein uskomaan, että ehkä me sittenkin ollaan tehty jotain oikein. Lopuksi tehtiin linjaa niin, että jätettin koira istumaan, vietiin dami toiseen päähän hallia ja palattiin koiran luo lähettämään koira linjaan. Ensimmäinen palautus sujui taas ihan kivasti. Kide juoksi vauhdikkaasti damille ja palautti melkein suoraan käteen. Toinen palautus ei sitten mennytkään ihan niin kivasti... Kide juoksi parin metrin päähän minusta, jonka jälkeen lähtikin leikkimään damin kanssa. Se juoksi ympäri hallia onnellisena dami suussa, välillä vain vaihtoi suuntaa kun meni varmaan pää sekaisin :) Käänsin sille selän, mutta ei silläkään ollut mitään vaikutusta. Lopulta päädyttiin siihen, että kouluttajamme "ajoi" Kiden damin kanssa luokseni. Tämän jälkeen teimme vielä yhden linjan lyhyemmällä matkalla, jotta saimme onnistumisen. Olin jo ihan oikeasti kuvitellut, että Kide olisi saanut lisää malttia mutta tulipa taas todistettua ettei muutosta ole tapahtunut. Se on mielestäni hyvin hanskassa esim. tokossa ja lenkeillä, mutta damien kanssa tapahtuu jotain ja korvat katoavat täysin. Nyt on taas harkinnassa, jääkö nomeilut meiltä kokonaan vai jaksanko vielä yrittää... Toko ja agility ovat joka tapauksessa meidän ykköslajeja ja onneksi niissä edes tulee onnistumisen kokemuksia!

Meillä ei ole oikeastaan tapahtunut yhtään mitään. Kiden kanssa ollaan käyty viikoittain tokoilemassa, jossa ollaan edistytty ihan kivasti. Mietin jo, että menisimme kisaamaan tässä kevään aikana, kunnes tajusin etten ole opettanut Kidelle tokon hyppyä! Sunnuntaina korjasin tilannetta ja rakensin nukkekodin pahvilaatikosta hypyn keittiöön. :) Nyt on siis hyppykin suht kunnossa, joten kisaaminen voisi olla mahdollista lähiaikoina... Tosin iso mahani alkaa olla haitaksi seuraamisessa. Kide muutenkin vähän jätättää seuraamisessa, joten se ei pallomahani vuoksi pysty enää kunnolla pitämään katsekontaktia.

Eilen aloitimme agilityn alkeiskurssin uudessa hienossa hallissamme. Ja kylläpä olikin kiva päästä taas agilitaamaan!! En tiedä kumpi oli enemmän innoissa, ohjaaja vai koira :) Kide on siitä ihana treenikaveri, että sen voi jättää hallin seinustalle odottamaan ilman remmiä, eikä se sieltä tule pois ilman lupaa. Saa nähdä muuttuuko tuo jos se alkaa kuumua agilitysta, mutta ainakaan vielä ei ollut mitään merkkejä siitä.

Tänään kävimme eläinlääkärillä kuvauttamassa Kiden lonkat ja kyynärät. Alunperin olin ajatellut, että polvet saisi tutkia samalla mutta enpäs sitten enää jännitykseltäni sitä muistanut. Eläinlääkärin mukaan Kiden luuston pitäisi olla siinä kunnossa, että sen kanssa pystyy harrastamaan mitä vain! Tämä tieto riittää minulle, koska itsekin kuvista näin sen verran että kaikki on kunnossa. Toivottavasti viralliset tuloksetkin olisivat saman suuntaiset.

Kiden ensimmäinen juoksu kesti 19 päivää. Nyt ainakin vaikuttaa, että Kide sai juoksun jälkeen lisää malttia. Ehdimme käydä muutamissa tokon yhteistreeneissä ennen joulutaukoa ja Kide jaksoi siellä keskittyä tekemiseen hienosti koko tunnin. Aiemmin se alkoi loppuajasta kiinnostua muista koirista ja maan haistelusta. Mitään nomejuttuja emme ole ottaneet pitkään aikaan kovien pakkasten ja pimeyden vuoksi. Jospa saisin heti alkuvuodesta otettua itseäni niskasta kiinni senkin suhteen... Lenkkeilyt on suurimmaksi osaksi nyt toteutettu metsässä koirakavereiden kanssa, koska eihän noilla pakkasilla tarkene mitään tielenkkejä tehdä. Itsellekin tekee hyvää rämpiä tuolla umpihangessa, jospa ne jouluherkutkin sulaisivat siellä. :)

Tänään sain varmistuksen, että pääsemme helmikuussa alkavalle agilityn alkeiskurssille. Meillä tuo alkeiskurssi menee täysin yksittäisten esteiden opetteluun, koska ohjaajan kunto ei varmaan muuhun riitä. Heti keväälle/alkukesälle tuleekin pieni tauko agilityyn perheenlisäyksen vuoksi. Ehdimme onneksi (toivottavasti) käydä alkeiskurssin ennenkuin synnäri kutsuu. Kiden luusto pitäisi kuvata nyt alkuvuodesta, sekin tietenkin vaikuttaa siihen tuleeko meistä agilitaajia vai ei.  

Vihdoin ja viimein Kide päätti aloittaa ensimmäisen juoksunsa! Ikäähän neidillä on jo kohta 14 kuukautta. Nyt on sitten riistatreenit jäissä ainakin juoksun ajan. Kide ei ole mikään huippuvarma riistan käsittelijä muutenkaan, joten en viitsi riskeerata mitään kesken pahimpien hormoniheittelyjen. Pari viikkoa sitten sulatin variksen ja teimme silloin ihan perustreeniä riistalla, eli nostamista ja kantamista. Damien kanssa olemme treenailleet ahkerammin esim. ruutua ja linjoja. Kidellä on alkanut taas esiintymään kunniakierroksia ensimmäisillä noudoilla, varsinkin jos aloitamme linjoilla. Ruudussa välillä meinaa vaihtaa damia, mutta muuten työskentelee kivasti. Treenimääräämme nähden olen kuitenkin tosi tyytyväinen pikkukoiraani!

Kiden luonnetta en voi edelleenkään muuta kuin ylistää! Luonnetta sillä riittää, mutta silti se on tosi nöyrä. Ainakaan vielä ei ole esiintynyt minkäänlaista rajojen kokeilua ja mietinkin voiko se olla näin helppo tapaus! Pari iltaa sitten sain taas todeta, etteivät Kiden hermot ihan helpolla petä... Uhmaikäinen 2-vuotias ihmislapsemme päätti iltavillin aikana mennä kiskomaan sängyn alla nukkuvaa Kideä hännästä! Silja kiskoi ihan tosissaan ennenkuin ehdin puuttua tilanteeseen. Itselläni meinasi hermot pettää ja tuli varmaan joku ruma sanakin, mutta Kide vain tyytyväisenä jatkoi uniansa. Muutenkin tuo uhmaikäinen välillä koettelee Kiden kärsivällisyyttä tosissaan. Kide ottaa ihan rauhallisesti kaiken ja on aina valmis leikkimään tytön kanssa. Eli tällaiseen lapsiperheeseen aivan loistava koira! Minkäänlaista mörköilyä ei ainakaan vielä ole tullut esille, ehkä Kide on pienestä pitäen tottunut kaikkeen mahdolliseen joten ihan pienet jutut ei sitä hetkauta. :) Nyt vain odotellaan juoksujen loppumista, että päästään taas kunnolla treenailemaan ja lenkkeilemään kavereiden kanssa.

Edellisistä kuulumisista on vierähtänyt niin pitkä aika, että pakko jotain kirjoittaa vaikka mitään ei ole tapahtunutkaan. Kiden korvat on tosin kadonneet tokotreeneissä, joten omia hermoja säästääkseni olen jättänyt nyt muutamat yhteistreenit väliin. Itsekseen olemme kyllä treenailleet ja silloin Kidekin on toiminut ihan normaalisti. Juoksujahan tuolla tyttösellä ei ole vielä näkynyt, joten toivottavasti tuo korvien katoaminen viittaisi tuloillaan oleviin juoksuihin. Nometreeniä ollaan nyt tehty lähinnä dameilla, kun en muka ikinä ehdi (siis muista) sulattaa vaakkuja. Dameilla Kide toimii tosi hyvin ja jaksaa työskennellä innokkaasti melko pitkäänkin. Pitäisi kyllä nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja kaivaa ne vaakut tuolta pakkasen perältä...

Toimintaa Kidelle järjestää varmaan eniten meidän Silja, joka kouluttaa ja leikkii Kiden kanssa tosi paljon. :) Jos Kiden oma kaappi on jäänyt auki, niin pian Silja on hakenut sieltä jotain namuja ja keittiöstä kuuluu "istu, seuraa, etsi..." Ja Kidehän on aina innolla mukana näissä koulutussessioissa, niissä kun ei ole niin väliä kuinka tarkasti liikkeet tehdään ja namia tulee varmasti! :)

Ei olla kesän aikana ehditty montakaan kertaa noutajien yhteistreeneihin, kun työ on haitannut harrastamista ihan liiaksi. Tällä viikolla pääsimme pitkästä aikaa katsomaan, miten Kide työskentelee muiden koirien seurassa. Aluksi otettiin hakuruutu, joka toteutettiin parityöskentelynä. Miedän parina oli ihana Choco-flätti. Choco haki ensin kaksi damia ja Kide keräsi kierroksia... Kide meinasi välillä jopa vinkua, tosin ihan pienesti. Häiriötä kyllä oli kerrakseen, kun Choco kävi meille esittelemässä löytämänsä damin, ennenkuin malttoi viedä sen isännälleen. Chocon jälkeen Kide pääsi etsimään dameja ja haku sujui hyvin kierroksista huolimatta. Kide sai kehuja työskentelystään, ei kuulemma ravaa sokeana pitkin metsää vaan etsii tehokkaasti! Oli kiva kuulla tämä kokeneemman nomeohjaajan suusta! Haetutin Kidellä kolme damia, jonka jälkeen siirryttiin kaninjäljelle. Kide ei ole ikinä ennen nähnyt kania, joten vähän jännitti miten tässä käy... Näytin Kidelle jäljen alun ja se lähtikin sitä heti seuraamaan. Kide kuitenkin stoppasi parin metrin päähän, eikä jatkanut matkaa kehoituksista huolimatta. Lopulta jouduin kulkemaan jäljen Kiden mukana, että se pääsi kanille asti. Kiden mielestä kani oli hyvin kiinnostava, mutta ei alkanut sitä kantamaan kuin vajaan metrin matkan. Lopulta lähdin kävelemään autolla noin sadan metrin päähän ja annoin Kiden tehdä ratkaisun, tuoko se kanin mukanaan vai jättääkö sen metsään. Ja Kidehän reippaana tyttönä otti kanin suuhunsa ja toi sen autolle asti! Ihana pikkukoira!! :)

Treeneistä saatiin mukaan kaksi varista, joita näytin vielä Kidelle ennen pakastamista. Istuin kylpyhuoneen lattialla parin metrin päässä variksista ja pyysin Kideä tuomaan ne minulle. Lihapullien motivoimana Kide palautti varikset suoraan käteen kymmenisen kertaa, jonka jälkeen vaakut pääsivät viilentymään pakkaseen.

Nyt olisi kova halu lähteä kokeilemaan taippareita, mutta tuota kaninjälkeä pitäisi vielä treenata... Jospa me saadaan se kuntoon ja kokeillaan sitten ensi kesänä taipumista! Tuntuu, että Kiden kanssa voisi harrastaa vaikka mitä jos vaan aika riittäisi kaikkeen. Kävin eilen vetämässä sille ensimmäisen verijäljen ja sekin sujui kivasti. Jälki tosin oli vain noin 150 metriä pitkä, eikä ehtinyt vanhentua kuin tunnin ajan. On niin mukava kokeilla kaikkea uutta Kiden kanssa, kun se on aina niin tosissaan mukana kaikessa.

Olen nyt viikon sisällä näyttänyt Kidelle varista jo kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla lähdin Kiden, variksen ja iltaruoan kanssa metsään. Kide oli taas kiinnostunut variksesta, mutta ei suostunut sitä kunnolla kantamaan. Yritti ennemminkin leikkiä variksen kanssa, josta jouduin sitä kieltämään. Istuin vartin verran kannon nokassa odotellen, että Kide olisi variksen minulle tuonut... Tuon pidempää en jaksanut istua hyttysten syöttinä ja päätin että olkoon koira sitten nälissään. Kotona ajattelin vielä kokeilla jos Kide huolisi variksen nylonsukan sisällä ja huolihan se!! En vaatinut siltä kuin yhden palautuksen ja sen jälkeen Kide sai isot kehut ja iltaruoan. :)

Tänään sitten päätin kokeilla jäisen variksen kanssa. Laitoin linnun taas sukkaan. Alun epävarmuuden jälkeen Kide kantoi varista ihan nätisti. Kokeilin sitten vielä jäistä varista ilman sukkaa ja pienen epäröinnin jälkeen sitäkin kannettiin!! Oli taas naapureilla ihmettelemistä kun juostiin Kiden kanssa vuorotellen ympäri pihaa variksen kanssa... Onnistuin ottamaan muutaman kuvankin Kiden kantaessa varista, jospa sieltä joku julkaisukelpoinenkin löytyisi kun laitan kuvat koneelle.

Olen huomannut, että vaadin Kideltä välillä ihan liikaa. Jos jokin asia ei onnistu heti ensi yrittämällä, niin lannistun ja meinaan luovuttaa koko homman. Pitäisi taas muistutella itseä nuoresta ja innokkaasta koirasta, joka ei aina malta keskittyä olennaiseen...